Matti Auer
2005-10-28 23:25:22 UTC
Arto Pöllänen kirjoitti:
Vaiettu Ruotsin valtaa edeltänyt historia esiin.
Suomalaisia 560 vuotta (1249-1809) valtansa alla pitäneet ruotsalaiset sekä
autonomia-ajalla yli sadan vuoden ajan Suomen ruotsinkielinen yläluokka
pänttäsivät päähämme vielä nykyisin itsetuntoomme vaikuttavan mielikuvan
heihin, germaaneihin, nähden heikommista sukujuuristamme. Olimme heidän
mukaansa puolimongoleja jonka piti todistaa rodullista alempiarvoisuutta,
sekä aina olleet myös sivistymättömiä metsäläisiä. Muutakin tietoa olisi
tarjolla, mutta siihen ei ilmeisesti satojen vuosien aivopesun jälkeen
uskalleta uskoa. Ainakaan sitä ei ole suurelle yleisölle vaivauduttu
kertomaan edes suomalaisten historiantutkijoiden toimesta - muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta.
Totuus Suomen historiasta ja esihistoriasta saattaa nimittäin olla taruakin
ihmeellisempi. Vanhin Suomea ja suomalaisia koskeva tieto on kreikkalaiselta
Pythealta 330-luvulta eKr. Hän purjehti Britanniasta kuusi päivämatkaa
pohjoiseen ja tuli Thuleen - siis jonnekin Pohjois-Norjan rannikolla. Siellä
oli ihmisiä, jotka puivat viljansa pienessä huoneessa, riihessä..
riihipuinti on monien etnologien mielestä itämerensuomalainen ikivanha tapa.
Siis: kainulaisia eli kveenejä oli Pohjois- ja ehkä Keski-Norjassa jo
300-luvulla eKr. Germanisti Jorma Koivulehto sanoo Kainuu-nimen olevan laina
germaanin gain-sanasta ja nimitys on lainautunut viimeistään varhaisella
(0-200 jKr.) tai ehkä jo esiroomalaisella (500-0 eKr.) rautakaudella.
Keski-Norjassa on niemi nimeltä Thulunes - Tuuliniemi. Thule-nimitys olisi
siis suomalaista perua ja muisto ikiaikaisesta suomalaisasutuksesta
Norjassa. Eniten tietoja suomalaisista on germaanisessa kirjallisuudessa.
Vanhin tällainen lähde 600-luvulta, Widsith, luettelee kymmeniä
00-500-lukujen kansainvaellusajan kansoja kuninkaineen. Luettelossa on
hätkähdyttävä tieto: Caesare weold Graecum, ond Caelic Finnum eli 'keisari
hallitsi kreikkalaisia ja caelic [äännemuoto Kalik-Kaleva] suomalaisia'.
Akateemikko Kustaa Vilkuna arveli Kalikin hyvinkin voivan olla turmeltunut
goottilaisen -ik-päätteen saanut muoto Kaleva-sanasta.
Kalevanpoika -traditio on sekä suomalaisella että virolaisella alueella yli
2000 vuotta vanha. Hannes Pukki osoitti jo 1941, että sana kalev - kaleva on
jo kanta-Suomessa (1000-0 eKr.) merkinnyt - ja virossa edelleenkin -
punaverkaa. Etymologian ovat hyväksyneet Aulis Oja 1969 Kalevalaseuran
vuosikirjassa ja Matti Kuusi 1985 Kalevalalippaassa. Siis kalevanpojat =
punaverkasenpojat = punaverkaiset pojat. Oja tekee rinnastuksen: Bysantin
keisarin poikia sanottiin porfyrogennetoksiksi, eli purppurassa syntyneiksi.
Vertauksen mukaan kalevanpojat olivat joko kuninkaallinen suku Suomessa ja
Virossa tai ainakin mahtava ylimyssuku ja he elivät täällä jo 1000-0 eKr.
Sana kuningas on joko germaaninen lainasana tai sana germaanienkin
lainaamasta kielestä. Laina-ajaksi on esitetty pronssikautta (1500-500 eKr.)
tai myöhäistä kivikautta (2000-1500 eKr.). Miksi lainata sanaa, jolle ei
olisi käyttöä? Tämäkin viittaa siihen että kuninkaita - kalevanpoikia - on
ollut Suomessa jo ennen ajanlaskumme alkua.
Saagat tuntevat Suomen kuninkaat!
Runsaimmat tiedot suomalaisista ovat islantilaisessa saagakirjallisuudessa
900-1300 -luvuilta. Saagat kertovat skandinaavien ym. germaanien
sankaritöiden lisäksi suomalaisista ja Suomen kuninkaista. Eri lähteet
yhteen laskien nimeltä mainittuja Suomen (Finland) ja Kainuun (Kvenland)
kuninkaita on ainakin kolmisenkymmentä. Huikeimmillaan jopa osa
skandinaavien jumalmaailmasta johdetaan Suomen kuningassuvusta. Erään Suomen
kuninkaan, Fornjotrin, pojat olivat Hlen, Loge ja Kare. Hler lähti Tanskaan,
valtasi Hlerseyn = Læsøn saaren perustaen sinne hallitsijasuvun. Saagat
samaistavat Hlerin ja Aegirin, skandinaavien merenjumalaan. Loge puolestaan
perusti hallitsijasuvun Pohjois-Norjaan, josta Haalogaland (korkeat liekit,
revontulet) saa nimensä. Loge vastaa myös tulta, tulenjumalaa.
Kuulostaa hurjalta, mutta Suomen kuninkaasta Torrosta ja hänen keskitalven
uhrijuhlastaan skandinaavit johtavat skandinaavisen tammikuun nimen ja hänen
tyttärestään Goista tai Goasta helmikuun nimen. Vallan hurja on
tanskalaistutkija Gudmund Schütten löytö: hän pitää Saxo Grammaticuksen
mainitsemaa suomalaiskuningas Ehther Fynnensistä samana henkilönä kuin
kuuluisan anglosaksisen runoelman pääsankarin Beowulfin isä Ecgtheow. Ja
yllätys yllätys: nimi näyttäisi löytyvän myös suomalaisesta kansanrunosta
Väinämöisen tuomio: Syntyi poika Poimarissa (Paimio) emo kutsui Ehtaroksi
(=Egther Fynnensis?). Toisen toisinnon mukaan: Iso kutsui Ismoriksi emo
Ehtoopoiaksehen.Jos Päivä oli henkilönimi, kuten Päivän Poika
valkeainen -runossa ilmenee ja Päivölä paikannimi, niin miksei Ehtoo voinut
olla henkilön nimi. Siis Väinämöisen tuomion Ehtoo-Ehtaro, joka kastettiin
Paimion kuninkaaksi, olisi ollut Saxon tuntema suomalaiskuningas Egther
Fynnensis ja vielä sama kuin Beowulf-tarun Ecgtheow eli Beowulfin isä.
Suomi olisi siis vaikuttanut Englannin kohtaloihin ei vain Gorin-Gånge
Rolfin jälkeläisen Vilhelm Valloittajan kautta 1000-luvulla vaan myös
Beowulfin isän Ehtoon kautta 400-500-lukujen taitteessa jolloin
kalevanpoikien maa oli mahtavimmillaan. Pystyäpä osoittamaan tämä todeksi!
Beowulfilla oli kuolinhetkellä vierellään hänen taistelumiekkansa ealdsword
etonisc eli ikimiekka jotunien. Saagat samaistavat useissa kohdin jotunit
eli juutit ja suomalaiset. Olisiko suomalainen kuninkaanmiekka Seppo
Ilmarisen takoma? Kalevanmiekka, joka oli periytynyt Beowulfille
Ehtoo-Ehtaron kautta?
Suomalaiset ensin Pohjolassa
Uskomattominta 1800-1900-lukujen tutkijoille on ollut saagojen antama kuva
suomalaisista Pohjolan vanhimpina asukkaina, joiden kuningassuvusta nousi
useita kuninkaita myös Ruotsin valtaistuimelle (mm. Snaer Humbli ja Öster
Gylf) ja jotka suorastaan perustivat Norjan ja Tanskan kuningashuoneet.
Nor -niminen Suomen prinssi valtasi Norjan tullen sen ensimmäiseksi
kuninkaaksi ja hänestä polveutuu mm. Harald Kaunotukka. Dan, Angul ja Gor
perustivat kolme kuningassukua Tanskan alueelle. Danista johtuu Tanskan
nimikin. Angulista taas Anglia - anglit -, jotka eivät saagan mukaan siis
olleetkaan alun perin germaaneja vaan suomalaisia. Dan hallitsi myös
Wetalahediä, jota arvellaan samaksi kuin Finnveden-maakunta Etelä-Ruotsissa.
Suomen kuninkaan Torron poika Gor perusti Tanskaan merikuninkaiden
dynastian. Hänen pojanpoikansa Östen Gylf nousi Ruotsin valtaistuimelle.
Gorin jälkeläinen oli myös Norjassa vaikuttanut merijaarli Rognvald, jonka
poika jättiläiskokoinen Gånge Rolf valloitti Normandian ja josta suoraan
polveutuivat Normandian viikinkiajan herttuat, Rouenin jaarlit
Orkney-saarten jaarlit ja edelleen suoraan alenevassa polvessa Vilhelm
Valloittaja, josta tuli dynastian perustaja Englantiin v. 1066.
Saagojen mukaan siis anglit ja juutit ovat alun perin suomalaisia, jotka
ovat myöhemmin kieleltään germaanistuneet. Kalevi Wiik on esittänyt
laajemminkin kaikkien germaanien olevan entisiä suomalaisia, jotka
indoeurooppalaispaineen alla muuttivat kielensä. Venäläinen tutkija Pavel M.
Dolukhanov on katsonut 1980-90-luvuilla suomalaisten asuttaneen kivikaudella
Suomen ja Karjalan alueiden lisäksi koko Pohjolaa, Baltiaa, Pohjois-Saksaa
ja Pohjois-Puolaa sekä laajoja osia Venäjästä. Hänen mukaansa vielä pronssi-
ja rautakaudella laajoja osia Skandinaviasta oli itämerensuomalaisten
asuttamaa. Myös skandinaaveja oli jo tuolloin Ruotsissa, Norjassa ja
Tanskassa. Onko saagoissa vanha muistuma tuosta ajasta? Dolukhanovin
perusteella varsinkin Ruotsin kivikautiset muinaisjäänteet joutuvat uuteen
valoon. Ne - kalliopiirrokset jne. - olisivatkin suomalaisten jättämiä
asutusjälkiä! Aivan tuulesta temmattuja Suomen kuninkaat eivät voi olla. Osa
heidän nimistään löytyy paitsi suomalaisista kansanrunoista, myös Suomen
maantieteestä. Eräs heistä oli Torro tai Torri - Torron kylä, Torronharju,
Torronsuo (Torronsuon kansallispuisto) Tammelassa. Torronsuo löytyy myös
Janakkalan-Riihimäen väliltä. Thengill oli Finmarkin - oikeammin kai
Kvenlandin - - Kainuun kuningas, jonka takamaata Ruija - Kalevalan
Rutja-Finmark oli. Tornionjoen sivujoki Tengeliöjoki laskee Aavasaksalla
Tornionjokeen - siis muinais-Kvanlandin ydinalueella. Olaus Magnuksen Carta
Marinassa 1500-luvulta on Länsi-Suomen kohdalla merkintä:
Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum eli 'Finningia Muinainen Kuningaskunta'.
Vuodesta 1985 Oulun yliopiston tutkijat ovat löytäneet roomalaiseen
rautakauteen ja kansainvaellusaikaan kuuluvia hautoja ja siis muinaisia
asutuksia Perämeren kaarelta, kuten Tornion Rakanmäestä, Kemin Länkimaasta
ja Kiimanmaasta, Oulun Välikankaalta, Kempeleen Linnakankaalta ja Saloisten
Tervakankaalta. Kvenland - Kainuu alkaa siis kohota 1000-2000 vuotta
vanhaksi todellisuudeksi juuri sillä alueella missä sen saagojen mukaan
pitikin olla. Saagat eivät siis ole satuja kuten nykyruotsi johtaa harhaan,
vaan historiankirjoitusta, jollaiseksi Islannissa ne edelleenkin mielletään.
Eräs kysymys on kuinka paljon myöhemmät valloittajat ja miehittäjät
ruotsalaiset ovat tuhonneet Suomen kalleimpia menneisyyteen liittyneitä
muinaismuistoja ja muistomerkkejä. Valloittajan intressihän on ollut aina
tuhota valloitetun kansan suuret muistot ja niiden myötä sen identiteetti ja
itsetunto. Messenius sanoo, että Suomen kuninkailla oli käytössä hyvät lait
ja myös luku- ja kirjoitustaito, samantapainen riimukirjoitus kuin
skandinaaveillakin. Kalevalassakin sanotaan, että Väinämöinen sammon
ryöstöretkellään kirjoitti Pohjolan kivimäessä kivehen kirjan miekalla
tuliterällä.
Suomi-Kainuu luhistui 400 vuodessa
800-luvulta lähtien Suomi oli kahden tulen välissä, viikinkien ja
venäläisten. Jotain menneestä suuruudesta oli kuitenkin jäljellä: ei voida
osoittaa viikinkien pystyneen valtaamaan pysyvästi mitään osaa Suomesta,
vaikka he kyllä saagojen mukaan sitä yrittivät terrorisoidessaan koko
Eurooppaa ja Venäjää. Suomi oli vielä vahva ja sitkeä. Mutta Suomi rappeutui
myös sisältä päin. Paavillisissa kirjeissä 1100-1200-luvuilta ei enää puhuta
Suomen kuninkaista. Oliko kuningassuku sammunut? Eikö enää ollut
kalevanpoikia? Jotain oli tapahtunut. Ruotsin valtaan Suomi joutui kuitenkin
vasta vuonna 1249 jaarli Birgerin retken yhteydessä. Senkin osoittavat
paavilliset kirjeet aivan yksiselitteisesti. Samalla voidaan todeta, että
Eerikin retkeä Suomeen 1150-luvulla on vähän paisuteltu.
Suomen ja Kainuun kuningaskunta oli vielä jossakin muodossa olemassa
1100-luvulla. Sen osoittaa se,etteivät Ruotsi tai Venäjä pystyneet vielä
silloin valloittamaan Suomea. Myös Sisiliassa vaikuttanut Al Idrisi
kirjoitti vuonna 1154 maailmankarttakirjaansa Ruijan kohdalle selityksen:
Suomen kuninkaalla on alueita ja viljelyksiä edelleeä mainitulla Norjan
saarennolla. Siis Suomella oli vielä tuolloin kuningas, se tiedettiin
Sisiliassa asti ja että Suomen valtapiiriin kuului ainakin osa Ruijasta,
josta myös Norjalla oli jo ote. Suomella ja suomalaisilla on ollut oma
mahtavuuden aikansa, joten meidän ei tarvitse tuntea alemmuutta toisten
Euroopan kansojen rinnalla.
Olemme Messeniuksen ja saagojen mukaan hallinneet joskus Ruotsia Norjaa,
Tanskaa, Baltiaa sekä suuria osia Puolasta ja Venäjästä. Miksei näistä
kerrota Suomen kansalle? Vaikkei kaikkea tässä kerrottua voisikaan osoittaa
sataprosenttisesti historiallisiksi tosiasioiksi, niin miksei ihmisille
kerrota, että saagoista ja muista lähteistä löytyy tällaistakin Suomea
koskevaa. Suomalaisilla on oikeus se tietää. Tällä tiedolla on myönteistä
tekemistä suomalaisen itsetunnon kannalta.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/kuningaskunta.htm
Vaiettu Ruotsin valtaa edeltänyt historia esiin.
Suomalaisia 560 vuotta (1249-1809) valtansa alla pitäneet ruotsalaiset sekä
autonomia-ajalla yli sadan vuoden ajan Suomen ruotsinkielinen yläluokka
pänttäsivät päähämme vielä nykyisin itsetuntoomme vaikuttavan mielikuvan
heihin, germaaneihin, nähden heikommista sukujuuristamme. Olimme heidän
mukaansa puolimongoleja jonka piti todistaa rodullista alempiarvoisuutta,
sekä aina olleet myös sivistymättömiä metsäläisiä. Muutakin tietoa olisi
tarjolla, mutta siihen ei ilmeisesti satojen vuosien aivopesun jälkeen
uskalleta uskoa. Ainakaan sitä ei ole suurelle yleisölle vaivauduttu
kertomaan edes suomalaisten historiantutkijoiden toimesta - muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta.
Totuus Suomen historiasta ja esihistoriasta saattaa nimittäin olla taruakin
ihmeellisempi. Vanhin Suomea ja suomalaisia koskeva tieto on kreikkalaiselta
Pythealta 330-luvulta eKr. Hän purjehti Britanniasta kuusi päivämatkaa
pohjoiseen ja tuli Thuleen - siis jonnekin Pohjois-Norjan rannikolla. Siellä
oli ihmisiä, jotka puivat viljansa pienessä huoneessa, riihessä..
riihipuinti on monien etnologien mielestä itämerensuomalainen ikivanha tapa.
Siis: kainulaisia eli kveenejä oli Pohjois- ja ehkä Keski-Norjassa jo
300-luvulla eKr. Germanisti Jorma Koivulehto sanoo Kainuu-nimen olevan laina
germaanin gain-sanasta ja nimitys on lainautunut viimeistään varhaisella
(0-200 jKr.) tai ehkä jo esiroomalaisella (500-0 eKr.) rautakaudella.
Keski-Norjassa on niemi nimeltä Thulunes - Tuuliniemi. Thule-nimitys olisi
siis suomalaista perua ja muisto ikiaikaisesta suomalaisasutuksesta
Norjassa. Eniten tietoja suomalaisista on germaanisessa kirjallisuudessa.
Vanhin tällainen lähde 600-luvulta, Widsith, luettelee kymmeniä
00-500-lukujen kansainvaellusajan kansoja kuninkaineen. Luettelossa on
hätkähdyttävä tieto: Caesare weold Graecum, ond Caelic Finnum eli 'keisari
hallitsi kreikkalaisia ja caelic [äännemuoto Kalik-Kaleva] suomalaisia'.
Akateemikko Kustaa Vilkuna arveli Kalikin hyvinkin voivan olla turmeltunut
goottilaisen -ik-päätteen saanut muoto Kaleva-sanasta.
Kalevanpoika -traditio on sekä suomalaisella että virolaisella alueella yli
2000 vuotta vanha. Hannes Pukki osoitti jo 1941, että sana kalev - kaleva on
jo kanta-Suomessa (1000-0 eKr.) merkinnyt - ja virossa edelleenkin -
punaverkaa. Etymologian ovat hyväksyneet Aulis Oja 1969 Kalevalaseuran
vuosikirjassa ja Matti Kuusi 1985 Kalevalalippaassa. Siis kalevanpojat =
punaverkasenpojat = punaverkaiset pojat. Oja tekee rinnastuksen: Bysantin
keisarin poikia sanottiin porfyrogennetoksiksi, eli purppurassa syntyneiksi.
Vertauksen mukaan kalevanpojat olivat joko kuninkaallinen suku Suomessa ja
Virossa tai ainakin mahtava ylimyssuku ja he elivät täällä jo 1000-0 eKr.
Sana kuningas on joko germaaninen lainasana tai sana germaanienkin
lainaamasta kielestä. Laina-ajaksi on esitetty pronssikautta (1500-500 eKr.)
tai myöhäistä kivikautta (2000-1500 eKr.). Miksi lainata sanaa, jolle ei
olisi käyttöä? Tämäkin viittaa siihen että kuninkaita - kalevanpoikia - on
ollut Suomessa jo ennen ajanlaskumme alkua.
Saagat tuntevat Suomen kuninkaat!
Runsaimmat tiedot suomalaisista ovat islantilaisessa saagakirjallisuudessa
900-1300 -luvuilta. Saagat kertovat skandinaavien ym. germaanien
sankaritöiden lisäksi suomalaisista ja Suomen kuninkaista. Eri lähteet
yhteen laskien nimeltä mainittuja Suomen (Finland) ja Kainuun (Kvenland)
kuninkaita on ainakin kolmisenkymmentä. Huikeimmillaan jopa osa
skandinaavien jumalmaailmasta johdetaan Suomen kuningassuvusta. Erään Suomen
kuninkaan, Fornjotrin, pojat olivat Hlen, Loge ja Kare. Hler lähti Tanskaan,
valtasi Hlerseyn = Læsøn saaren perustaen sinne hallitsijasuvun. Saagat
samaistavat Hlerin ja Aegirin, skandinaavien merenjumalaan. Loge puolestaan
perusti hallitsijasuvun Pohjois-Norjaan, josta Haalogaland (korkeat liekit,
revontulet) saa nimensä. Loge vastaa myös tulta, tulenjumalaa.
Kuulostaa hurjalta, mutta Suomen kuninkaasta Torrosta ja hänen keskitalven
uhrijuhlastaan skandinaavit johtavat skandinaavisen tammikuun nimen ja hänen
tyttärestään Goista tai Goasta helmikuun nimen. Vallan hurja on
tanskalaistutkija Gudmund Schütten löytö: hän pitää Saxo Grammaticuksen
mainitsemaa suomalaiskuningas Ehther Fynnensistä samana henkilönä kuin
kuuluisan anglosaksisen runoelman pääsankarin Beowulfin isä Ecgtheow. Ja
yllätys yllätys: nimi näyttäisi löytyvän myös suomalaisesta kansanrunosta
Väinämöisen tuomio: Syntyi poika Poimarissa (Paimio) emo kutsui Ehtaroksi
(=Egther Fynnensis?). Toisen toisinnon mukaan: Iso kutsui Ismoriksi emo
Ehtoopoiaksehen.Jos Päivä oli henkilönimi, kuten Päivän Poika
valkeainen -runossa ilmenee ja Päivölä paikannimi, niin miksei Ehtoo voinut
olla henkilön nimi. Siis Väinämöisen tuomion Ehtoo-Ehtaro, joka kastettiin
Paimion kuninkaaksi, olisi ollut Saxon tuntema suomalaiskuningas Egther
Fynnensis ja vielä sama kuin Beowulf-tarun Ecgtheow eli Beowulfin isä.
Suomi olisi siis vaikuttanut Englannin kohtaloihin ei vain Gorin-Gånge
Rolfin jälkeläisen Vilhelm Valloittajan kautta 1000-luvulla vaan myös
Beowulfin isän Ehtoon kautta 400-500-lukujen taitteessa jolloin
kalevanpoikien maa oli mahtavimmillaan. Pystyäpä osoittamaan tämä todeksi!
Beowulfilla oli kuolinhetkellä vierellään hänen taistelumiekkansa ealdsword
etonisc eli ikimiekka jotunien. Saagat samaistavat useissa kohdin jotunit
eli juutit ja suomalaiset. Olisiko suomalainen kuninkaanmiekka Seppo
Ilmarisen takoma? Kalevanmiekka, joka oli periytynyt Beowulfille
Ehtoo-Ehtaron kautta?
Suomalaiset ensin Pohjolassa
Uskomattominta 1800-1900-lukujen tutkijoille on ollut saagojen antama kuva
suomalaisista Pohjolan vanhimpina asukkaina, joiden kuningassuvusta nousi
useita kuninkaita myös Ruotsin valtaistuimelle (mm. Snaer Humbli ja Öster
Gylf) ja jotka suorastaan perustivat Norjan ja Tanskan kuningashuoneet.
Nor -niminen Suomen prinssi valtasi Norjan tullen sen ensimmäiseksi
kuninkaaksi ja hänestä polveutuu mm. Harald Kaunotukka. Dan, Angul ja Gor
perustivat kolme kuningassukua Tanskan alueelle. Danista johtuu Tanskan
nimikin. Angulista taas Anglia - anglit -, jotka eivät saagan mukaan siis
olleetkaan alun perin germaaneja vaan suomalaisia. Dan hallitsi myös
Wetalahediä, jota arvellaan samaksi kuin Finnveden-maakunta Etelä-Ruotsissa.
Suomen kuninkaan Torron poika Gor perusti Tanskaan merikuninkaiden
dynastian. Hänen pojanpoikansa Östen Gylf nousi Ruotsin valtaistuimelle.
Gorin jälkeläinen oli myös Norjassa vaikuttanut merijaarli Rognvald, jonka
poika jättiläiskokoinen Gånge Rolf valloitti Normandian ja josta suoraan
polveutuivat Normandian viikinkiajan herttuat, Rouenin jaarlit
Orkney-saarten jaarlit ja edelleen suoraan alenevassa polvessa Vilhelm
Valloittaja, josta tuli dynastian perustaja Englantiin v. 1066.
Saagojen mukaan siis anglit ja juutit ovat alun perin suomalaisia, jotka
ovat myöhemmin kieleltään germaanistuneet. Kalevi Wiik on esittänyt
laajemminkin kaikkien germaanien olevan entisiä suomalaisia, jotka
indoeurooppalaispaineen alla muuttivat kielensä. Venäläinen tutkija Pavel M.
Dolukhanov on katsonut 1980-90-luvuilla suomalaisten asuttaneen kivikaudella
Suomen ja Karjalan alueiden lisäksi koko Pohjolaa, Baltiaa, Pohjois-Saksaa
ja Pohjois-Puolaa sekä laajoja osia Venäjästä. Hänen mukaansa vielä pronssi-
ja rautakaudella laajoja osia Skandinaviasta oli itämerensuomalaisten
asuttamaa. Myös skandinaaveja oli jo tuolloin Ruotsissa, Norjassa ja
Tanskassa. Onko saagoissa vanha muistuma tuosta ajasta? Dolukhanovin
perusteella varsinkin Ruotsin kivikautiset muinaisjäänteet joutuvat uuteen
valoon. Ne - kalliopiirrokset jne. - olisivatkin suomalaisten jättämiä
asutusjälkiä! Aivan tuulesta temmattuja Suomen kuninkaat eivät voi olla. Osa
heidän nimistään löytyy paitsi suomalaisista kansanrunoista, myös Suomen
maantieteestä. Eräs heistä oli Torro tai Torri - Torron kylä, Torronharju,
Torronsuo (Torronsuon kansallispuisto) Tammelassa. Torronsuo löytyy myös
Janakkalan-Riihimäen väliltä. Thengill oli Finmarkin - oikeammin kai
Kvenlandin - - Kainuun kuningas, jonka takamaata Ruija - Kalevalan
Rutja-Finmark oli. Tornionjoen sivujoki Tengeliöjoki laskee Aavasaksalla
Tornionjokeen - siis muinais-Kvanlandin ydinalueella. Olaus Magnuksen Carta
Marinassa 1500-luvulta on Länsi-Suomen kohdalla merkintä:
Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum eli 'Finningia Muinainen Kuningaskunta'.
Vuodesta 1985 Oulun yliopiston tutkijat ovat löytäneet roomalaiseen
rautakauteen ja kansainvaellusaikaan kuuluvia hautoja ja siis muinaisia
asutuksia Perämeren kaarelta, kuten Tornion Rakanmäestä, Kemin Länkimaasta
ja Kiimanmaasta, Oulun Välikankaalta, Kempeleen Linnakankaalta ja Saloisten
Tervakankaalta. Kvenland - Kainuu alkaa siis kohota 1000-2000 vuotta
vanhaksi todellisuudeksi juuri sillä alueella missä sen saagojen mukaan
pitikin olla. Saagat eivät siis ole satuja kuten nykyruotsi johtaa harhaan,
vaan historiankirjoitusta, jollaiseksi Islannissa ne edelleenkin mielletään.
Eräs kysymys on kuinka paljon myöhemmät valloittajat ja miehittäjät
ruotsalaiset ovat tuhonneet Suomen kalleimpia menneisyyteen liittyneitä
muinaismuistoja ja muistomerkkejä. Valloittajan intressihän on ollut aina
tuhota valloitetun kansan suuret muistot ja niiden myötä sen identiteetti ja
itsetunto. Messenius sanoo, että Suomen kuninkailla oli käytössä hyvät lait
ja myös luku- ja kirjoitustaito, samantapainen riimukirjoitus kuin
skandinaaveillakin. Kalevalassakin sanotaan, että Väinämöinen sammon
ryöstöretkellään kirjoitti Pohjolan kivimäessä kivehen kirjan miekalla
tuliterällä.
Suomi-Kainuu luhistui 400 vuodessa
800-luvulta lähtien Suomi oli kahden tulen välissä, viikinkien ja
venäläisten. Jotain menneestä suuruudesta oli kuitenkin jäljellä: ei voida
osoittaa viikinkien pystyneen valtaamaan pysyvästi mitään osaa Suomesta,
vaikka he kyllä saagojen mukaan sitä yrittivät terrorisoidessaan koko
Eurooppaa ja Venäjää. Suomi oli vielä vahva ja sitkeä. Mutta Suomi rappeutui
myös sisältä päin. Paavillisissa kirjeissä 1100-1200-luvuilta ei enää puhuta
Suomen kuninkaista. Oliko kuningassuku sammunut? Eikö enää ollut
kalevanpoikia? Jotain oli tapahtunut. Ruotsin valtaan Suomi joutui kuitenkin
vasta vuonna 1249 jaarli Birgerin retken yhteydessä. Senkin osoittavat
paavilliset kirjeet aivan yksiselitteisesti. Samalla voidaan todeta, että
Eerikin retkeä Suomeen 1150-luvulla on vähän paisuteltu.
Suomen ja Kainuun kuningaskunta oli vielä jossakin muodossa olemassa
1100-luvulla. Sen osoittaa se,etteivät Ruotsi tai Venäjä pystyneet vielä
silloin valloittamaan Suomea. Myös Sisiliassa vaikuttanut Al Idrisi
kirjoitti vuonna 1154 maailmankarttakirjaansa Ruijan kohdalle selityksen:
Suomen kuninkaalla on alueita ja viljelyksiä edelleeä mainitulla Norjan
saarennolla. Siis Suomella oli vielä tuolloin kuningas, se tiedettiin
Sisiliassa asti ja että Suomen valtapiiriin kuului ainakin osa Ruijasta,
josta myös Norjalla oli jo ote. Suomella ja suomalaisilla on ollut oma
mahtavuuden aikansa, joten meidän ei tarvitse tuntea alemmuutta toisten
Euroopan kansojen rinnalla.
Olemme Messeniuksen ja saagojen mukaan hallinneet joskus Ruotsia Norjaa,
Tanskaa, Baltiaa sekä suuria osia Puolasta ja Venäjästä. Miksei näistä
kerrota Suomen kansalle? Vaikkei kaikkea tässä kerrottua voisikaan osoittaa
sataprosenttisesti historiallisiksi tosiasioiksi, niin miksei ihmisille
kerrota, että saagoista ja muista lähteistä löytyy tällaistakin Suomea
koskevaa. Suomalaisilla on oikeus se tietää. Tällä tiedolla on myönteistä
tekemistä suomalaisen itsetunnon kannalta.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/kuningaskunta.htm