Post by Veikko SeikkuPost by Antti TolamoPost by Pertti KoivistoSuomessa on vain kaksi poliitikkoa, jotka ovat puhuneet voimakkaammin
supervaltasuhteista ja niiden merkityksestä, Paavo Väyrynen ja Timo
Soini. Toimi Kankaanniemi erosi aikoinaan hallituksesta, koska katsoi
hallituksen painottavan pelottavan vähän supervaltasuhteita. Nyt
Suomen talous on ulkopoliittisten EU-tunareiden toimesta ajettu isosti
kuralle. Nyt olisi korjausliikkeen aika, markka takaisin ja irti
EU:sta ja rakennettava suhteet Jerusalemiin. Näin kauppa saataisiin
taas käymään ja talous nousuun. Itseasiassa EU äänestys oli vihti-
vihti tilanne. Jo tuolloin Suomen kansassa oli varsin terve
ulkopoliittinen ydin. Suhteita toki hoidetaan toki kaikkiin maihin mm.
Monacoon, mutta supervaltasuhteet ovat a ja o.
Tulevat suurvalllat ovat Intia ja Kiina. Meiltä on jo kadonnut NL ja
perässä menee USA.
Meidän superälykkäät ja tosi joustavan dynaamiset superosaajat eliitissä
eivät ole mitenkään tuohon valmistautuneet.
Edelleen odotan koska kiinan tai intian kieltä aletaan opettamaan
enemmän Suomessa. Meillä haluttaisiin jatkaa edelleen
anglo-amerikkalaiseen tyyliin, mutta se ei tule toimimaan.
Paavo Väyrynekin edustaa vanhaa näkökulmaa, ja uusia ei oikein ole
tullut(siis suurvalta suhteista huolehtivia). Missä mättää? Onko meillä
liian jäykkä maailmankuva monella?
Väyrynen toki edustaa vanhaa näkemystä, mutta se on oikea. Tosiasiat
valtioiden välisistä voimasuhteista ovat ratkaisevat. Tarja Halonenkin
totesi, että vallasta ei luovuta vapaaehtoisesti. Kekkosen jälkeisillä
presidenteillä on ollut merkittävää sisäpoliittista valtaa, mutta
ulkopolitiikassa he ovat olleet ulkopuolisia. Kukaan ei hyväksy
pöytäänsä sellaista henkilöä, joka jatkuvasti koettaa kampittaa.
Koivistolla, Ahtisaarella ja Halosella ei tästä syystä ole ollut
mitään pääsyä ulkopoliittisesti merkittäviin pöytiin.
Ahtisaari on ollut kyllä merkittävät ulkopoliittinen vaikuttaja, mutta
myönnetäköön että presidentteydestä riippumatta.
Post by Veikko SeikkuPresidentti
Kekkonen sanoi aina, ettei ulkopolitiikassa ole varaa tunteille,
sympatioille tai antipatioille. On arvioitava voimasuhteet oikein.
Suomen nykyinen talouden miljoonatyöttömyys ja konkurssitila on
seurausta siitä, että ulkopoliittinen johto on toiminut niin kuin se
olisi halunnut tosiasioiden olevan eikä tosiasioiden mukaan. Tästä
Kekkonen nimenomaan varoitti. Tässä nykyisessäkin tilanteessa
vallitsee sama tosiasia, mitä Kekkonen painotti, vain
supervaltasuhteet merkitsevät politiikassa. Elämme vakaassa yhden
supervallan, Ir Shalomin, maailmassa. Moninapaisessa entisessä
maailmassa muutokset olivat nopeampia. Nykyisin muutosta on vaikea
edes kuvitella yksinapaisessa supervaltaympäristössä.
Elämme moninapaisessa maailmassa nykyåän.
Intialaiset, kiinalaiset ja japanilaiset tulevat olemaan yhä
aktiivisempia kuten esim. brasialialaiset. EU ei nyt varsinaisesti lisää
hirveästi eurooppalaisten maiden painoarvoa, mutta syö kyllä tilaa pois
muilta(myös Yhdysvalloilta).
Minusta olemme nimeomaan menemässä moninapaiseen maailmaan. Ja se johtuu
Yhdysvaltojen heikkoudesta, ja noiden nousevien maiden vieltä
toistaiksesi epävarmasta poliitikasta sekä kehityksestä. Tilanne on
suurinpiirtein sama USA:lla nyt kuin 1945 Britannialle.
Ja huomatkaa, Britannia kärsi huonosta talouskasvusa 50-luvun ajan, ja
se johtui sotavarustelusta, suurvalta aseman heikentmisestä ja siitä
että Britannian suhteellinen kilpailukyky oli rapistunut jo jonkin
aikaa. Muut taloudet jyräsivät sitä paremman ja uudemman teknologian
avulla sekä paremmaan päätöksen teon takia, ja näin käy nyt
Yhdysvalloillekin.
Yhdysvaltojen infastruktuuri on vahentunut koko ajan ja (harvat)
päätöksentekijät lähinnä riitelevät keskenään koko ajan jyrkemmin.
Kuten Britannia oli, Yhdysvallat on poistuva suurvalta tällä hetkellä.
Valtasuhteet eivät ole vielä vakiintuneet mutta muuttumassa ne ovat
kovaa vauhtia.
Suomessa vielä minusta eletään post NL ajassa, ja ei nähdä sitä että
Venäjä ei ole NL ja USA ei ole sama USA kuin 1989. Ja että rinnalle
tulee kovaa vauhtia kilpailua ja muita valtakeskittymiä, jotka pitäisi
huomioida. Meillä on liikaa paukutettu anglo-amerikkalaista utopiaa
jonka mukaan aurinko laskee ja nousee USA:n tahdissa, eikä osa väestä
tunnu pääsevän tuosta eroon.
Toivottavasti vaan aletaan heräämään ennenkuin on liian myöhäistä,
siihen että englanti ei enää riitäkään eikä maailma pyöri harvardin
kirjaston kirjojen perusteella enään.
Sitten ehkä poistuu pakko ruotsia, mutta saapahan se porukka joka nyt
siitä valittelee alkaa opettelemaan mandariinin kiinaa tms. Se on muuten
pirun paljon vaikeampi kieli jo merkkien takia.
Kannattaa alkaa valmistautumaan muutokseen. Näillä systeemeillä ja
älyllä millä pyöritetään montaa firmaa Suomessakin, ounastelen että
tulevaisuuden kieli ei ole englanti.
Noita valtakielia on ollut aikaisemminkin, ranska ja Suomessakin
ruotsi/saksa. Joka sukupolvi opettelee ne kielet ja kulttuurit mistä se
raha tulee. Minä en einakan lyö vetoa että tuo on englanti vielä 30
vuoden kuluttua.
T:
Antti